Mihin suuntautua? Saako töitä? Kannattaako opiskella nopeasti niin näyttää ahkeralta? Pitäisikö hankkia kontakteja ja osallistua hallituksen toimintaan? Miten teen itsestäni haluttavan työntekijän? Voiko työhaastatteluun valmistautua? Saako Suomesta edes töitä? Etelästäkö vain? Saisiko ulkomailta paremmin?

Tällaisia kysymyksiä nousee mieleen ensimmäisen kerran kandin aihetta valitessa. Tietoa ei oikein ole millaisia vaihtoehtoja on, mutta toisaalta vaikuttaako se kandiaihe edes suuntautumiseen tai työn saamiseen. Gradun ja suuntautumisen ainakin luulisi vaikuttavan, mutta miten? Nopealla googletuksella selviää ammatti.net sivulta, että kemistejä työskentelee yksityisellä puolella ja kunnallisella. Ammattinimikkeet, joihin kemisti voi hakea töitä on listattu alla.

assistentti
diplomi-insinööri
erikoistutkija
filosofian maisteri
kemisti
laatupäällikkö
laboratoriopäällikkö
lääke-edustaja
markkinointijohtaja
markkinointipäällikkö
opettaja
osastopäällikkö
patenttiasiamies
rikoskemisti
sairaalakemisti
suunnittelija
toimitusjohtaja
tuotekehittelijä
tuotekehitysjohtaja
tuotekehityspäällikkö
kehityspäällikkö
tuotepäällikkö
tutkija
ylitarkastaja
ympäristöhygieenikko
ympäristökemisti
ympäristöpäällikkö
ympäristötarkastaja

Aika pitkä lista, mutta voiko suuntaukseltaan orgaaninen kemisti tehdä samoja hommia kuin epäorgaaninen tai laskennallinen? Entäpä mikä suuntausvaihtoehto tarvitaan rikoskemistiksi haettaessa?

Otathan minut töihin?

Apua näihin kysymyksiin lähdettiin hakemaan kemiankoulutusohjelman henkilökunnalta ja jo valmistuneilta opiskelijoilta. Vastauksia tuli ja paljon!!

Anni Siltanen, kemianteollisuus ry:stä kirjoitti seuraavia ohjeita opiskelijoille:

Tervetuloa työelämään!

Kun itse viitisentoista vuotta sitten aloittelin opintojani, en olisi koskaan osannut kuvitella päätyväni töihin järjestöön - rakas harrastus kaikenlainen järjestötoiminta kyllä oli jo silloin. Myös työelämä voi kuitenkin johdattaa yllättäville poluille - mieli ja silmät kannattaa pitää avoimina jo opintojen aikana.

Kemia on erittäin monipuolinen ala, ja sen osaajat voivat työllistyä esim. teollisuuteen, hallintoon tai julkiselle sektorille. Sivuainevalinnoilla ja vaikkapa ainejärjestötoiminnalla voi paitsi kartuttaa osaamistaan, myös profiloida itseään jo opiskeluaikana. Jos haluaa työskennellä teollisuudessa, on esimerkiksi alan säädösten ja yritystalouden tuntemuksesta etua. Monet kemian alan yritykset toimivat kansainvälisesti työkielenään englanti, joten etenkin sen hyvä hallinta on monessa työssä perusedellytys. Myös tutkimustyötä tehdään usein englanniksi. Kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta on hyvä kartuttaa vaikkapa vaihdossa, sillä kansainvälisestä kokemuksesta ei tulevaisuuden työmarkkinoilla taatusti ole haittaa!

Kemianteollisuuden yritykset keräsivät yhteen t&k -toiminnan kannalta keskeisiä osaamistarpeita vuoden 2014 aikana toteutetussa kartoituksessa. Siinä korostuivat oman metodologisen ydinosaamisen merkitys ja kyky yhdistellä tätä osaamista työelämän tarpeisiin; kyky soveltaa yliopistossa opittua. Tärkeitä osaamiskategorioita yrityksissä ovat esimerkiksi analyyttinen, orgaaninen ja biopohjainen kemia sekä kemiantekniikka, joiden syväosaajille yrityksissä näyttäisi olevan tarvetta niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Myös ns. poikkitieteellisen rajapintaosaamisen on oikeastaan yhtä tärkeää: tulevaisuuden työntekijän tulisi pystyä omaksumaan uusia asioita, vaihtamaan työtehtäviä ja kommunikoimaan tehokkaasti erilaisten sidosryhmien kanssa. Keskiössä on luonnonvarojen kestävä ja älykäs käyttö, vihreän kemian periaatteet sekä prosessi-, energia- ja materiaalitehokkuus. Tätä kaikkea ei tarvitse eikä ole tarkoituskaan oppia yliopistossa, sillä nykyään työelämä on jatkuva oppimisprosessi. Ja sehän siitä niin mielenkiintoista tekeekin!

Useimmissa yrityksissä työskentelee työtehtävistä riippuen joko maistereita tai tohtoreita. Sairaala- tai rikoskemisteiksi palkataan useimmiten tohtoreita, ja kilpailu on kova.

Omaa osaamistaan voi joskus olla hankala tunnistaa, varsinkin jos ei vielä ole ehtinyt kerryttää kovasti oman alan työkokemusta. Kaikenlaisesta työkokemuksesta on kuitenkin hyötyä, samoin kuin yleisestä aktiivisuudesta. Projektihallintataitoja voi oppia vaikkapa urheiluseuran varainhankintatempauksessa ja neuvottelutaitoja kansainvälisessä vapaaehtoistyössä; oleellista on osata todentaa nämä taidot ja avata ne paperille tulevaisuuden vaihtoehtoja miettiessä. Työnantajat etsivät tietyn koulutuksen lisäksi usein ns. hyvää tyyppiä, ihmistä, jolla on tehtävään sopivan koulutuksen lisäksi halu soveltaa, oivaltaa - ja oppia.  Paras tapa valmistautua työhaastatteluun lienee tutustua yritykseen mahdollisimman laajasti ja kattavasti, valmistautua kertomaan omasta osaamisestaan ja olla rohkeasti oma itsensä.

Tulevaisuuden työelämää on mahdoton ennustaa muutamaa vuotta pidemmälle. Varmaa kuitenkin on, että osaajille on tarvetta jatkossakin, ja että omaa osaamistaan kannattaa kehittää monipuolisesti. On oltava avoin uusille mahdollisuuksille ja innokas tarvittaessa lisäkouluttautumaan ja sopeutumaan työelämän vaatimuksiin. Tärkeintä on siis ehkä miettiä, mitä tekee mielellään, mistä on kiinnostunut ja missä kokee olevansa hyvä. Niillä pääsee jo alkuun. Avoin mieli ja osittain vähän sattumakin tuovat varmasti eteen uusia haasteita koko työelämän ajan.

Onnea siis opintoihin ja kesätyönhakuun!

Lisätietoja:   www.kemianteollisuus.fi

                      www.kunkoululoppuu.fi

Marja Lajusella oli myös mielenkiintoisia näkemyksiä työllistymiseen:

Kaikki järjestötoiminta, laitokselle työskentely, vaihto-opiskelu jne. on eduksi, mutta valmistuminen kannattaa pitää lähellä tavoiteaikaa. Täytyy siis tehdä kompromisseja siitä mitä tekee opintojen lisäksi. Työnantajalle tavoiteajan lähellä valmistuminen osoittaa, että opiskelija on ottanut opiskelun työnä eli tosissaan ja siten se kertoo siitä, että myös töissä hoitaa tehtävänsä huolella. Marja kannustaakin opiskelemaan työajan puitteissa eli 8-16, jolloin jää aikaa harrastuksille ja muulle mukavalle tekemiselle illalla ja viikonloppuisin. Kannattaa myös selvittää itselle, mitkä opinnot kiinnostavat, sillä todennäköisesti mielenkiintoiset opinnot auttavat pääsemään itseä kiinnostaviin työpaikkoihin. Järjestötoiminta ja laskareiden vetäminen yms. antaa kyllä hyvää kokemusta asioiden hoitamisesta, mutta jos ne haittaavat opintoja, hyöty ei enää ole optimaalinen. Ongelmallista on varsinkin, jos useita kursseja jää välistä samalta lukukaudelta, sillä opinnot on suunniteltu jatkuviksi ja suoritettavaksi tietyssä järjestyksessä.

Vaihtoon kannattaa lähteä opiskelujen aikana, sillä se parantaa kielitaitoa, mutta lisäksi se kertoo työnantajalle opiskelijan pystyvän sopeutumaan uusiin ympäristöihin ja valmiudesta ottaa haasteet vastaan sekä kyvystä selviytyä niistä. Opintojen etenemisestäkään ei kannata olla huolissaan, sillä Oulun yliopistolla hyväksi luetaan kaikki ulkomailla suoritetut opinnot, joko opintoja vastaaviksi kursseiksi tai ulkomailla suoritetuiksi opinnoiksi. Samalla pääsee näkemään miten asioita hoidetaan muissa maissa ja ehkä käyttämään laitteita tai tekemään opintoja, joita Suomessa ei pääsisi. Tällainen erityisosaaminen voi olla kullanarvoista töitä haettaessa.

Töitä hakiessa tärkeintä onkin pystyä kertomaan omasta osaamisesta, osata markkinoida itseään. Yksittäiset numerot, gradun aihe tai suuntautuminen eivät ole tärkeimpiä vaan se, että osaa kertoa työnantajalle mitä osaa tehdä hyvin eli mitä laitteistoja tai menetelmiä on käyttänyt, millaista laboratorio-osaamista on hankkinut, ryhmätyöskentelytaidot jne.

Opinnot kannattaa kuitenkin tehdä kunnolla, mutta jo arvosana 3 kertoo hyvästä osaamisesta eli opintoja ei tarvitse kiillottaa viimeisen päälle. Oman osaamisen hahmottaminen on kuitenkin tärkeintä, koska kandidaatintutkinto on kaikilla sama ja erottuakseen muista hakijoista juuri maisterivaiheen erikoistavat kurssit syventävät osaamista. Työhaastattelussa täytyy tietysti käyttäytyä asiallisesti, olla oma itsensä ja tietää mitä kyseinen yritys tekee, mutta kysymällä paljon omasta työtehtävästään, viestii haastattelijalle olevansa kiinnostunut paikasta. Lisäksi kannattaa korostaa miksi haluaa tehdä juuri kyseistä työtä ja kertoa rehellisesti mitä osaa, mutta myös huomauttaa, että on innokas ja nopea oppimaan myös ne asiat, joita ei osaa. Kuitenkaan yli-innokas näytteleminen ei tee haastattelijaan vaikutusta.

Tohtoriksi väitteleminen antaa syvällisen tiedon omasta alasta ja yleensä valmistelee tutkijan ammattiin. Tohtorikoulutettava saa kuitenkin osaamista myös ohjaajana toimimisesta ja opettamisesta, josta on hyötyä myös muissa tehtävissä kuin pelkästään tutkijana. Työpaikoissa, joissa ei ennestään ole tohtoreita voidaan palkkauksessa suhtautua varauksella tohtorin pätevyyteen, mutta nykyisin tohtoreita koulutetaan paljon ja heidän määränsä lisääntyy kaikissa työpaikoissa. Väittelystä ei siis koskaan ole haittaa. Tohtorikoulutuksen jälkeen Marja kannustaa lähtemään töihin ulkomaille, jotta saa näkemystä työskentelystä myös muualla. Samalla saa itselle uusia taitoja, mutta myös elämyksiä.

Tämän hetkisestä lamastakaan ei kannata olla huolissaan, sillä kemianosaajille on töitä. Kemianteollisuus on tällä hetkellä Suomen teollisuuden veturi, sillä sen osuus ulkomaanviennistä on huikeat 25 %. Hetken pohdinnan jälkeenkin on vaikea keksiä tuote, jossa ei kemianosaamista tarvittaisi jollakin tavalla, joten työpaikkoja tulee varmasti olemaan myös tulevaisuudessa. Töitä hakiessa ei kannata rajautua myöskään pelkästään kemistin työnimikkeisiin, sillä töitä voi löytyä myös oman harrastus- tai järjestötoiminnan pohjalta. Mikäli töitä ei kuitenkaan valmistumisen jälkeen löydy on syytä suunnata katse ulkomaille, sillä tulevat työnantajat katsovat hyvällä työntekijää, joka on ollut valmis lähtemään töihin ulkomaille kuin jäämään työttömäksi Suomeen. Vaarallisinta on jäädä kolmen S:n kierteeseen eli Siwa-sauna-sohva. Jos ulkomaille lähtö ei kuitenkaan houkuta, voi aktivoitua myös Suomessa. Loistava paikka verkostoitumiseen on mm. Yritys takomo, jonne voi viedä omia ideoitaan, mutta myös osaamista, sillä siellä voi olla juuri sinun osaamista kaipaava yritysidea valmiina käynnistymään. Valmistumista ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan vaan lähetä mukaan tutustumaan Yritys takomoon tämän kevään aikana järjestettävässä tiedekunnan tutustumisretkessä. Aktiiviseksi kannattaa tietysti ryhtyä muutenkin jo opiskeluaikana osallistumalla alumni-iltoihin ja muihin tilaisuuksiin, joissa on mahdollista verkostoitua.

Epäorgaanisen kemian puolelta vastauksia kysymyksiin saatiin Risto Laitiselta:

Epäorgaanisen kemian pro-gradu -tutkielmia voi tehdä sekä kemistin että kemian opettajan suuntautumisvaihtoehdossa. Edelliseen liittyy myös läheisestä aiheesta tehty erikoistyö. Kemistin pro gradu/erikoistyö liittyy pääsääntöisesti Oulun yliopistossa tehtävään epäorgaanisen kemian tutkimukseen, mutta myös teollisuusaiheita on vuosien varrella ollut.

Esimerkkejä gradujen ja erikoistöiden aiheista:

“Eräiden rodium- ja ruteniumtelluroeetterikompleksien valmistus ja karakterisointi”
“Theoretical study of structures, bonding, energetics, and formation of acyclic imidoselenium(II) dichlorides”
“Alhaisen työfunktion musteen valmistus orgaaniseen aurinkokennoon”

Aineenopettajan suuntautumisvaihtoehdossa graduaiheet ovat pääsääntöisesti selkeästi rajattuja, epäorgaanisen kemian ajankohtaisia aiheita. Esimerkkejä aineenopettajan graduista:

“Esimerkkejä verkko-oppimismateriaaleiksi lukion kemian opetuksessa. Kemian kurssit: kemian mikromaailma sekä metallit ja materiaalit”

“Eräitä syöpälääkkeinä käytettyjä platinakomplekseja”

Epäorgaanisen kemiasta valmistuneet maisterit ja tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Esimerkiksi tohtoreista noin kolmannes on akateemisella uralla, toinen kolmannes työskentelee teollisuudessa tai on perustanut oman yrityksen ja yksi kolmannes työskentelee tutkimuslaitoksissa, esim. VTT, Säteilyturvakeskus, SYKE, jne. Työttömänä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana väitelleestä n. 30 tohtorista on vain muutama. Maistereista noin kolmannes työskentelee opettajana ja saman verran on jatkanut opintojaan väitöskirjatyöntekijänä. Myös kemianteollisuus sekä tutkimuslaitokset ovat työllistäneet maistereita. Useissa keskusteluissa niin teollisuuden kuin tutkimuslaitosten johtajien kanssa on käynyt ilmi, että työhön ottamisessa arvostetaan kemian tietämystä ja kokemusta tutkimustyössä. Laitteiden ja menetelmien tunteminen on hyödyllinen lisä, muttei korvaa kemian teoreettista ammattitaitoa. Myös vaihto-opiskelu ulkomailla lasketaan eduksi.

Sampo Mattila kertoo:

Rakennetutkimuksen puolella kandi/Gradu-aiheita ovat luonnonaineiden tunnistus ja määritys. Lisäksi on myös lääkeainemetaboliaa ja kinetiikkaa koskevaa analytiikkaa sekä näitä koskevia laitetekniikkaan liittyviä töitä. Rakennetutkijat ovat päätyneet joko tutkijoiksi, tai töihin analyysipalveluja tarjoaviin yrityksiin tai molempia. Valtaosa valmistuneista työskentelee mittalaitteiden ja analyysimenetelmien kanssa myös valmistuttuaan. 2000-luvulla väitelleistä kaikki kahdeksan työskentelevät nimenomaan niiden laitteiden ja menetelmien kanssa joista ovat väitelleet.

Myös Oulun yliopistolta jo valmistuneet kemistit halusivat kertoa millaisiin töihin he ovat päätyneet sekä vinkkejä työnhakuun:

Olen ollut reilut 2,5 vuotta töissä Oulun yliopiston prosessimetallurgian laboratoriossa. Ensimmäiset 1,5 vuotta tein töitä apurahalla ja vuoden 2013 alusta saakka palkalla. Olen kysyjästä riippuen joko tohtorikoulutettava, tutkija tai kemisti. Se, että työllistyin tänne, on puoliksi tuuria ja puoliksi tuttavan suosituksen ansiota. Prosessimetallurgialla avautui paikka, kun kemistituttava työllistyi muualle. En kuitenkaan juuri hänen paikkaansa saanut (meni DI:lle) vaan sain puhelun noin puoli vuotta myöhemmin saman laboratorion professorilta, että heillä olisi ylimääräistä apurahaa käytettävänä jos haluaisin tulla heille hommiin. Tutkijana olen päässyt soveltamaan pääainettani lähes päivittäin (epäorgaaninen/analyyttinen kemia). Suosittelen lämpimästi tutkijan hommia soveltavilla aloilla!
Ennen työllistymistä ehdin viettää reilun vuoden työttömänä. Pääsin neljästi haastatteluun asti ennen nykyistä työtä. Muistaakseni paikat olivat nimikkeillä laboratoriopäällikkö, tutkija ja laborantti-kemisti. Alussa minun oli todella vaikea kertoa, mitä oikeastaan osasin. Opiskeluaikana vertailukohteena ovat toiset kemistit, joten sitä kuvitteli, että kaikki osaavat samat asiat. Näinhän ei kuitenkaan ole. Nykyään oma osaaminen on vahvasti esillä ja se johtuu ainakin osittain siitä, että ympärillä on ihmisiä erilaisilla koulutustaustoilla. Nykyään sitä osaa luetella ihan heittämällä 20 asiaa, mitkä osaa hyvin, entisen 3-4 sijaan.
Gradu, arvosanat ja järjestötoiminta eivät sinällään ole auttaneet työnhaussa. Kontaktit työelämään ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä. Kannattaa huomioida, että opiskelukaveritkin voivat olla tulevia kontakteja. Itsevarmuus ja ammattiylpeys ovat ehdottomia. Tietenkin auttaa, että tietää edes vähän millaista työtä haluaa tehdä. Laboratoriopäällikön työtehtävät ovat hyvin erilaisia kuin rivitutkijan. Kemistin nimikkeelläkin voi joutua tekemään monenlaista aina säteilyturvallisuusvastuusta paperien pyörittelyyn!
Minulla on ollut aika vapaat kädet omien työpäivien suunnittelussa. Teen mm. menetelmänkehitystä, tulosten analysointia, työohjeita, tilaustutkimusta ja jonkin verran opiskelijatöiden ohjausta. Olin mukana laboratorion suunnittelussa ja parantamassa laboratorioturvallisuutta (nämä olivat mielenkiintoisia!). Osallistun koulutuksiin ja alan seminaareihin aina mahdollisuuksien mukaan. Tarkoitus olisi lähteä konferenssimatkalle vielä tämän vuoden puolella, mutta katsotaan… Joskus päivät menevät palavereissa, joskus labrassa oman tutkimuksen parissa. "

-Teija Sipola

Työnhaussa tärkeintä ovat kontaktit, työkokemus ja kyky osata myydä oma osaamisensa - ehkäpä tuossa järjestyksessä. Osaaminen itsessään, kuten pääaine ja gradu, suuntaavat sitä minkä tyyppisiä tehtäviä kannattaa hakea, mutta pelkkä tutkinto ei riitä usein vielä pitkälle. Yksittäisiä arvosanoja ei yleensä kysellä työtä hakiessa. Poikkeuksena tähän on tosin tutkijakoulutus yliopistolla, jossa on tiettyjä arvosanavaatimuksia. Osallistuminen kilta- ja muuhun yhdistystoimintaan palvelee työnsaantia lähinnä konktaktien saamisen kautta. Kontaktit pysyvät muistissa esimerkiksi LinkedInin kautta, jonne kannattaa tehdä profiili viimeistään opiskelun loppuvaiheessa. LinkedIn on myös hyvä kanava markkinoida omaa osaamistaan.

Kesätyöt ovat erittäin tärkeitä, sillä (mikä tahansa) työkokemus on uran alkuaikoina tärkeää. Kesätyöt antavat myös kuvan aktiivisuudesta: CV:ssä ei ole hyvä olla pitkiä aukkoja työhistoriassa ilman selkeää syytä.

Työhaastatteluissa kysytään yleensä hakijan työhistoriasta, osaamisesta ja tavoitteista. Voidaan kysyä myös yllättäviä ja vaikeita kysymyksiä. Kannattaa miettiä etukäteen miten vastata kysymyksiin. Tyypillisiä ja vähemmän tyypillisiä kysymyksiä löytyy netistä ja työnhakua käsittelevistä kirjoista. Tärkeää valmistautumista työhaastatteluun on yrityksen ja mahdollisesti myös haastattelijan taustoihin perehtyminen (jos haastattelija tiedossa).

Kemistin koulutuksella voi hakea hyvin monenlaisia töitä. Ei kannata rajautua vain kemistinimikkeen alle tai laboratoriossa tapahtuvaan työhön. Kemistin tutkinnon haasteena on, että tutkintoon sisältyy kohtuullisen vähän suoraan työelämälähtöisiä kursseja (vrt. insinöörikoulutus). Kemisteille löytyy huomattavasti Suomea paremmin töitä mm. Saksasta.

Valmistuin vuonna 2010. Tein vuoden loppuun projektitöitä graduni aihepiiriin liittyen JP-analysis-nimisessä pienessä yrityksessä. 2010 vuoden lopulla minut palkattiin helsinkiläiseen PAC-Solution Oy:hyn, joka oli veden- ja jätevedenkäsittelypalveluita tarjonnut yritys. Aloitin työskentelyn TEKES-rahoitteisen projektin tutkijana ja myöhemmin vastasin koko yrityksen T&K-toiminnasta. 2011 aloitin tohtorinopinnot työn ohessa. 2013 siirryin Kajaanin Ammattikorkeakouluun projektitutkijaksi, edelleen vedenkäsittelyaihepiirien pariin. Työhistoriani on painottunut valmistumisen jälkeen T&K:n pariin yrityksissä ja tutkimuslaitoksissa. Olen työpaikkani saanut ensisijaisesti kontaktien ja sopivan osaamisen avulla. Tutkijan työstä voi todeta, että määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä ja kilpailu rahoituksesta (mm. tutkimushankkeille) on kovaa. Kuitenkin miellyttävällä tavalla vaihteleva ja vapaa työnkuva jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Palkkaus on yksityisellä sektorilla parempi kuin mm. yliopistolla. Käytännön tehtävät ovat vaihdelleet muun muassa laboratoriotyön, kenttä- ja pilot-kokeiden, tutkimusten suunnittelun ja johtamisen, rahoituksen hakemisen sekä erilaisten myynti-konsultointi-markkinointi-henkisten tehtävien välillä.

-Tero Luukkonen

Hei nykyiset kemian opiskelijat ja tulevat kemistit, Rosan pyynnöstä päätin kertoa hieman omia kokemuksia työnhausta kemistiksi valmistumisen jälkeen. Toivottavasti minun ja muiden valmistuneiden kemistien kokemuksista on hyötyä teille tulevan työpaikan löytymisen suhteen.

Itse olin valmistumisen jälkeen työttömänä työnhakijana noin kahdeksan kuukautta. Tuohon kahdeksaan kuukauteen mahtui kymmenittäin työhakemuksia eri puolille Suomea sekä muutamia työhaastatteluita ja henkilöarviointeja. Koska työpaikan saamisessa valmistumisen jälkeen meni yllättävän kauan, niin ehdin olla viimeiset neljä kuukautta ennen työllistymistä työvoimapoliittisessa koulutuksessa, jossa opiskeltiin kaivosalaan liittyviä asioita ja kurssin tavoitteena oli työllistyä kaivosalalle. Kahdeksan työnhakukuukauden aikana ehdin miettiä myös jatko-opiskelumahdollisuuksia Oulun yliopistossa, koska se tuntui olevan hyvin yleinen vaihtoehto valmistuneiden kemistien parissa. Työttömänä työnhakijana kannattaa siis miettiä kaikkia vaihtoehtoja oman työllistymisen kannalta eikä jumittua tiettyyn ajattelumalliin tai vaihtoehtoon.

Työhaastatteluissa joissa kävin ennen Nordkalkille työllistymistä, minulta ei pääsääntöisesti kysytty tutkintotodistusta tai työtodistuksia (mutta ne kannattaa kuitenkin pitää mukana haastatteluissa). Haastattelijoita kiinnosti lähinnä missä olin työskennellyt aiemmin, miksi olin päätynyt kyseisiin työpaikkoihin ja mitä töitä halusin tehdä tulevaisuudessa. Työpaikan saaminen on paljon kiinni oikeasta ajoituksesta sekä hyvästä tuurista, sillä miten kemiat sattuvat sopimaan yhteen työhaastattelijoiden kanssa on yllättävän suuri vaikutus työllistymisen kannalta. Haluan korostaa sitä, että työnhaku on pitkä prosessi ja siinä ei pidä missään vaiheessa masentua tai luovuttaa, vaikka tuntuu, ettei meinaisi päästä edes työhaastatteluihin lukuisista työhakemuksista huolimatta. Jokaiselle löytyy sopiva työpaikka, kunhan jaksaa määrätietoisesti hakea ja etsii nimenomaan itseä kiinnostavia ja motivoivia työpaikkoja. Työnhaussa kannattaa myös hyödyntää vanhoja työnantajia sekä opiskelukavereita, koska monesti heiltä saa tietoa ns. piilotyöpaikoista, jotka eivät ole julkisessa haussa.

Nykyiseen työpaikkaani Nordkalkilla pääsin kuin sattumalta. Hakiessani työpaikkaa Nordkalkilta meinasin aluksi luovuttaa, koska ensimmäisellä kerralla työhakemusta täyttäessäni hakulomake kaatui juuri ennen kuin sain työhakemukseni lähetettyä. Loppujen lopuksi työhaastattelun ja henkilöarvioinnin jälkeen pääsin kuitenkin Nordkalkille töihin ja työtehtäväni ovat vastanneet hyvin ennakko-odotuksiani sekä koulutustani. Tulevaisuudessa minulla olisi tietysti tavoitteena päästä entistä haastavampiin tehtäviin, mutta nykyinen työtehtävä asiantuntijana laatu- ja kehitysasioissa vastaa kyllä hyvin vastavalmistuneen kemistin osaamista. Sen verran voisin kertoa nykyisistä työtehtävistäni, että kemianalan lainsäädännön tunteminen on tällä hetkellä tärkeä osa kemistien työtehtäviä ja siihen kannattaa mahdollisuuksien mukaan panostaa.

Toivottavasti näistä tiedoista on teille hyötyä tulevan työpaikan hakemisessa ja saamisessa.

-Joona Mannermaa

Miten päästä kemistin töihin?!?

Työpaikan saanti on tuuripeliä ja jos yhtälö työpaikan saantiin olisi helposti ratkaistavissa yhtään työtöntä kemistiä ei olisi, yhtään hakua ei jatkettaisi ja yhtään paikkaa ei jätettäisi täyttämättä. Kukaan työttömäksi jäänyt ei ole epäonnistunut tai tehnyt vain vääriä valintoja, sitä oikeaa työpaikkaa ei vain vielä ole tullut vastaan.

Työnantajat eivät aina etsi sitä kurssit parhaiten suorittanutta, aktiivisinta, sosiaalisinta tai eniten suosituksia saanutta tyyppiä, vaan juuri sitä tyyppiä joka sopii jo olemassa olevaan organisaatioon. Hyvin harvoin organisaatiota lähdetään rakentamaan kemistin ympärille, työkavereitaan, esimiestä tai edes alaisiaan ei voi valita.

Opintojen aikana kannattaa kuitenkin jo hieman miettiä minne mahdollisesti haluaa töihin. Onko kiinnostunut tutkimuksesta vai teollisuudesta, teknokemiasta, elintarvikealasta vai ympäristöstä jne. ja hieman valita kurssinsa ja muut opintonsa sen perusteella. Valitettavasti, tai onneksi, omalla alalla teollisuudessa suuntautumisvaihtoehdolla ei ole niinkään väliä, kemistin tutkinnolla on. Mutta yritysjuridiikan sekä eri kielten opiskelusta ei ole ollut mitään muuta kuin hyötyä.

Tosin yleensähän mikään suunnitelma ei toteudu ja päätyy töihin sinne minne ei ikinä suunnitellutkaan menevänsä, mutta huomaakin yhtäkkiä olevansa juuri siellä missä haluaakin olla. Ja jos muita työpaikan työntekijöitä ei voinut valita, niin jokaisella on kuitenkin onneksi oikeus vaihtaa työpaikkaa. Työpaikkaa hakiessa kannattaa olla siis mahdollisimman avoin ja ehkä jopa poistua sieltä omalta mukavuusalueelta.

Olen huomannut että, muutkin kuin minä, työhakemuksia lukiessaan kiinnittää huomiota CV:n. Eli mitä enemmän sinulla on työkokemusta, sitä helpompaa seuraavan työpaikan saanti on. Ja mitä enemmän sinulla suosituksia sitä helpompaa työhaastatteluun pääseminen on. On huomattavasi helpompaa soittaa suosittelijalle ja kysellä millainen tyyppi on kyseessä kuin kutsua hänet sokkona työhaastatteluun. CV kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman lyhyenä ja tehokkaana, 2 sivua helposti luettavaa ja ymmärrettävää tekstiä. Sinistä fonttia ei puolla mikään ja ensimmäisten ns. oikeiden työkokemusten jälkeen kannattaa miettiä laittaako sitä TET harjoittelua Prisman maitohylyllä enää CV:n.

Haastatteluja on varmasti niin paljon erilaisia kuin itse haastattelijoitakin on. Olen kuullut haastatteluista joissa on annettu kemian laskuja ratkaistavaksi tai pidetty osa haastattelusta niillä kielillä mitä hakija on ilmoittanut osaavansa. Yleensä olen itse haastatteluissa kysellyt hieman CV:stä, aikaisemmista työkokemuksista ja mahdollisesti meillä tehtävästä kemiasta, mutta ennen kaikkea yrittänyt päästä selville hakijasta.

Muista haastattelussa että olet jo läpäissyt tiukan seulan. Hyvin harvoin kukaan pystyy haastattelemaan kaikkia hakijoita vaan kaikista potentiaalisimmat haastatellaan.  Todennäköisesti, mikäli haastattelun selvität, sinua odottaa vielä psykologiset testit, joten tässä vaiheessa yritetään vain selvittää kuinka hyvin sopisit organisaatioon töihin. Muista myös, että haastattelijat ovat todennäköisesti nähneet jo vaikka minkä näköistä kulkijaa ja muistavat myös itse miltä tuntuu olla työpaikkahaastattelussa. Haastatteluun ei kuitenkaan kannata mennä valmistautumatta, kannattaa pukeutua kuten mahdollisessa työssä pukeuduttaisiin ja miettiä niitä omia vahvuuksia ja heikkouksiaan kyseistä työpaikkaa ajatellen.

Olen ollut itse vain kerran töissä laboratoriossa ja muutaman kerran opiskelemassa ulkomailla, mutta olen onneksi päässyt myös seuraamaan organisaatioita ulkomailla. Suomessa työnteko on hyvin rentoa ja kemistinä saa oman kokemukseni mukaan aika vapaat kädet. Monesti ulkomailla hierarkia on tarkempaa ja valtuudet tarkemmin rajattuja. Myös suomalainen kemistin tutkinto on monesti laajempi ja syvempi kuin ulkomaalainen. Eli voi olla että töitä hakiessasi kannattaa avata mitä koulutukseen on kuulunut ja mitkä ovat tietosi ja taitosi. Suosittelen erittäin lämpimästi ulkomailla opiskelua ja työskentelyä.

Välillä voi tuntua että työnantajat etsivät jotain yli-ihmistä, super-robottia, mutta monesti siis etsitään vain sitä oikeaa ihmistä. Se ei ehkä haittaa jos et ole ollut vaihdossa, valmistunut viidessä vuodessa tai omaa virheetöntä CV:tä jos muuten sovit pakettiin.

Silja Hylkinen

FM, Panimomestari

Summasummaruuuumrum tästä kaikesta voisi ehkä päätellä, että opiskelit tai et, olit järjestötoiminnassa, vaihdossa jne. tai et, niin opettele tietämään mitä osaat ja mitä et. Ja vaikket mitään osaa niin ole ihminen niin saat töitä… tai sitten et.